Kantelettaren alkulauseessa ja'etaan kansan runot wiiteen osaan: kertomus- ja loihtu-runot, laulu-runot, wirsi- ja osotelma-runot. Ne kahta edellistä laatua runot owat enimmiten mieswä'en tekemiä, mutta ne kolme jälkimäistä laatua ne owat suurimmaksi osaksi naiswä'en, erinomattain tyttöjen tekemiä, joita yleiseen on paljoa, enemmin kuin mieswä'en tekemiä runoja, ja woittaawat niitä laadussansa aiwan paljon sulomielisillä ja kaikin puolin etusammilla sisällyksillänsä. Muissa kielissä owat sitä wastaan naispuolet wähemmällä woitolla laulussa kuin mieswäki. Saatamme siis toiwottaakkin onnea Suomen neitisille wallaswä'estäkin, että enemmin suomistuttuanne taidatte ruwetaʿ tekemään kotimaallemme paljoa enemmin kunniata tekemillänne suloisilla runolauluilla, kuin suomistuwat herrasmiehet. Siihen teidän olisikin wel'ollisuutenne pyrkiäʿ.
Neitinen, eikös se oleʿ kaunis sana kuullaʿ ja melkein yhtä ääntä kuin muissa kielissä niedlich, nätt. Ainakin on se etusampi kuin nuo tympeät Mamseli, Ryökinä. Näin suloisena ja lempeänä itsellennekin kuullaʿ tahtoisi kotimainen äidinkielemme Ruotsin kielen siaan tullaʿ wähitellen nyt jo anastamaan ääntelemistänne kuuluaksensa sitä suloisemmalta. Tähän kieleenhän teitä silläkin miellytellään että ko'etaan todistaaʿ tulewanne woittamaan kaikki miespuolet totisessa runollisessa kukoistuksessa; todella ei wähä etu.
Kyllä on kielen niin kuin työkalunkin kanssa laita; kuta suuremmassa täydellisyydessä ja toimessa se on, sitä paremmin käypi sillä työ, ja että mielen työksenteleminen Suomen kielellä sen oiwallisuuden tähden käypi tosiansakin paremmin ja onnellisemmasti kuin muilla luonnolta wähemmin warustetuilla kielillä, sen todistaawat Suomen kansan mielen tuotteet: ne jo maailman mainiot laulut Kalewalassa ja Kantelettaressa, paljot ja osaawasti tehdyt Sananlaskut, Arwautukset j.m.m. Että sitä wastaan uudempia suomalaisia kirjallisia te'oksia, jotka samaa todistaisiwat, ei löydyʿ, siihen on omat syynsä. Kirjaelioiden tawallinen ajatus- ja puhekieli on Ruotsia. Muuakalaisilla, kielillä saawat he suullisesti sekä kirjallisesti pi'an kaiken, oppinsa ja walistuksensa. Näin owat kaikessa muukalaiselta mieleltä piiritetyt. Onkos sitte ihmeʿ, jos oma suomalainen mieli niin wähästä waarista ja harjoituksesta jääpi laimiin.
Monet oppineet woiwatkin kyllä työskennelläʿ aiwan yhtä helposti useammallakin kielellä wuorotellen, mutta nämät oppineilta tawallisesti käytetyt kielet owat itsetkin melkein yhden arwoiset, niin etteiwät warsin erinomaista eroitusta waikuttaaʿ woikkaan. Suomen kielellä sitä wastaan on suuria etuja ja omituinen luonto, niin että sen juuri pitäisikin paraiten osoittaman, tokko erinäiset kielet ajateltaessa käytettyinä waikuttaawat mielen työksentelemiseen erilailla ja millä lailla. Soweliaammalta on meistä kyllä tuntunut Suomen kieli kirjallista työksentelemisissämme kuin Ruotsin kieli, ehkä kyllä olemme wierantuneet pois Suomen kielellä tawallisesti ajattelemasta. Samaa olemme kuulleet muutamien muidenkin wakuuttawan. Luulisi toki mielen kirjallissakin töissä siinä kielessä herkemmin juoksewan, johon miltei aina niin walweilla kuin unissakin on totuttu; mutta niin ei oleʿ.
Syy tähän on se, että Ruotsin kieli, niin kuin muutkin, wanhemmat oppineiden kielet, on kirjalla saanut kielen tawallisesta, luonnollisesta ajatuksen juoksusta wähän er'enneen, jähmistyneen muodon. Ruotsin kirjakielen muodistumisen aj'alla osattiin wielä lii'an wähän tähystyäʿ kielen, omaluontoiseen mielenjuoksuun, mutta enemmin pidettiin Latinaa, Ranskaa ja Saksaa tarpeellisina esikuwina, joihin waiwuttiinkin niin, että nyt ei woidatkaan päästäʿ rahwaan yleiseen omaluontoiseen kieleen. On, jo saatu siiitä er'ennyt ja kirjakieltä lisentynyt herrasmurrekkin. Mahtaa kyllä Ruotsin kielen welttosääntönen ja wajanainen kielirakennus tehdäʿ luonnollisen ajatuksenkin weltommaksi, jonkatähden lieneekin olut suurempi tarwiskin, pannaʿ sen kirjakieltä jäykempiin siteihin.
Suomen kirjakieltä sitä wastaan perustetaan selwästänsä aiwan omalle perustuksellensa eikä muukalaisuuksia siihen suwaitaʿ. Suomen kielen paljon täydellisempi ja lujasääntönen kielirakennus on saattanut ajatuksenkin luonnolisessa ja wapaassa juoksussansa aina helpommasti pysymään wakawassa jär'estyksessä ja senkautta tehnyt sen luotettawammaksi. Ei siis olekkaan niin ihmettä, jos Suomen kieltä Ruotsin kielen suhteen on helpompi kirjalla käyttääʿ, taikka että se wähintäkin tuntuu helpommalta, kuin luulisi siitä suhteesta, että Ruotsin kieleen on enemmin totuttu kuin Suomen kieleen.
Aiwan tarpeellista on siis saadaʿ nousewa ja tulewa polwi herras-su'usta käyttämään omaa Suomen kieltämme tawallisena ajatus- ja puhe'kielenä. Ilahduttawa ja ylen kiitettäwä on, että wallaswäki etenkin Wiipurissa on lapsillensa pienestä alkaen jo ruwennut opettamaan paljasta Suomen kieltä puhumaan. Sillä lailla sitä pitäisi kaiken Suomen herraswä'en ruwetaʿ tekemään lapsillensa. Ymmärrykseksi kutsutaan se taito, että ihminen ajattelee. Mainitsimme ajattelemisen käywän Suomen kielellä paremmin kuin muilla; siis tekee Suomen kielen käyttäminen lapsien ymmärryksenkin teräwämmäksi kuin muut kielet. Sitä kukaan kieltäneʿ mielen ja ymmärryksen paljon sellaiseksi tuleman, kuin se lapsessa herätetään ja pohjustetaan.
Muutamat pyytääwät lapsiansa jo ensi al'usta oppimaan monta kieltä, kolme, neljäkin yhtaikaa, mutta lieneeköhän tuosta mielen wapaalle muodistumiselle etua. Olemme tulleet tietämään, että sellaiset lapset neljän jos ei useammankin wuoden wanhana wieläkään eiwät saaʿ yhdelläkään kielellä ajatuksiansa ja sanojansa oikein selwällä kunnolla kokoon. Waikeammalta tuntuu Ruotsin, kielen, yksinänsäkin oppiminen lapsille, kuin Suomen kielen, sillä kuin Ruotsin kieltä oppineet lapset wielä eiwät aina ymmärräʿ oikein käyttää sanoja en ja ett sekä monta säännöttömyyttä, niin Suomen kieltä oppineelta se juoksee aiwan rentonansa. Jokainen ymmärtänee sen olewan woitoksi, että lapsen ymmärrys aikaisin pääsee hywälle jal'alle, taikka että ajatuswoima wakautuu yhdellä ja kunnollisella kielellä, jonka perästä se wasta on tointunut lujempaan työhön ja oppimiseen.
Mitä olemme nyt puhuneet, ei kyllä nä'yʿ kuuluwan runollisiin asioihin, mutta seuraawien mietteiden tähden olemme täydellisyyden wuoksi puhelleet wähän laajemmaltakin. Kaikki kansat, jotka enemmin omituisella walistuksella omat ker'enneet alkaaʿ, owat tulleet siihen herätetyiksi lauluiltansa, ei kieleltä yksinänsä. Se oli siis laulu, joka huiskutteli kansatkin lapsuudestansa miehistymään. Tyhjän wuoksi ei Jumala suinkaan antanut laulun syntyäʿ, kuin ilman laulutta kukaties kaikki kansat wielä olisiwat raakalaisien tilassa. Wasta sitte, kuin mieli näki ajattelemansa laululla kaunistettuna, kääntyi se sitä ihaelemaan ja ihmettelemään sekä enemmin ja enemmin holhomaan ja käyttämään. — Grekalaiset oliat Orpheuksen, Homeiron j. m. s. aikoina sellaisessa miehistymisen tilassa; samoin Suomalaisetkin Kalawalan syntymäaikoina.
Kuin Kansojen, niin on lapsienkin kanssa laita. Laulut kohottaawat heidänkin mielensä paljoa paremmin wirkkumaan ja juuri kuin kukkimaan. Aiwan hywä olisi siis, jos lapsille kielen siwussa opetettaisiin kauniita ja sopiwia kansan runolauluja, laulelemaan; [Arwauksetkin tekeewät lapsien ymmärrykselle hywää. Katsoʿ: "Suomi 1841" ja "Suomen Kansan Arwoituksien" esipuheessa.] kaikki yhtä wapaasti ja luonnollisesti kuin se rahwaan lapsien seassa tapahtuu. Siihenpä juuri onkin lapsien Suomen kielen oppiminen wälttämätöin, mutta wasta laulajen kautta tuleekin tämä oppiminen kauniille kukalle ja tuottaa sitä ihanampia wiljoja. Tämän kaiken suurta etua emme tarinneʿ tässä ruwetaʿ lu'ettelemaan. Sen sanomme waan, että ainoastansa sillä lailla tulewat mielet lapsien päissä warsinaisiksi puhtaiksi suomalaisiksi. Mutta tähänpä oikeastansa tarwitaan perisuomalaisia kouluja ja paljon uusia kirjoja Suomen kielelle, jos wastempanakin elämässä tätä suomalaista mieltä kirjallisillakin harjoituksilla pyydetään pidättääʿ wireillä. Al'uksi on jo kyllä sekä suomalaisia kouluja että tarpeellisia kirjojakin, ja hywä toiwo on, sellaisenkin aj'an kohta tulewan, jona molempia löytyy enemmin tarpeen mukaan kuin nyt, ja jolloin wasta nähdään, millaisia perisuomalaiset mielentuotteet kirjallisissa ja tietoudellisissa asioissa tuleewat olemaan. [Tästä eteen päin on enin osa otettu 1847 Suomettaren 11, 13, ja 14 lehdestä, kuitenkin parannettuna ja lisättynä.]