— Voi mennään sinne, mennään! — sopersi Paulinkka intohimoisesti: — mitä se on? Ah, kuinka se on hauskaa! Mitähän siellä on?
Hän kiskoi pappia hihasta, tunkeillen läpi väkijoukon.
— Mennään! Minä tiedän sinne oikotien.
He alkoivat kiireesti laskeutua pitkin polkua, joka vei heidät rinteen alimmaiselle kadulle, johon yhteen ryhmään, päädyttäin päin jokeen, olivat rakennetut tunnettujen tehtailijain talot. Nyt näistä taloista vilahteli tulia, milloin avautui, milloin sulkeutui akkunoita, joista kurkisteli hätääntyneitä kasvoja. Siellä täällä astahteli pääovista esiin näiden majojen isäntiä kokoontuen ryhmiin keskustelemaan.
— Katso, — kuiskasi Paulinkka viehkeästi Iivana papille: — tuolla ovat Shilorojevit, — tuolla Nagel… tuolla Kondaurovit!
Pappi katseli kummastellen ympärilleen.
Purppuranpunaisen ruskon valaisemina kerääntyivät nämät lihavat, mahtavat miehet jokiäyräälle ja keskustelivat äänekkäästi ja levottomasti käsiään viuhtoen. Kun Paulinkka papin kanssa kiireesti riensi ohi, virkkoi muuan kookas, harmaapäinen vanhus:
— Siispä täytyy heti ilmoittaa kuvernöörille!
— Johan tuo Meier sinne ajaa karautti.
— Udalovilaiset työmiehet ne ovat nostattaneet kaikki tehtaat kapinaan…