Abdul nousi ajuripukille, läpi luokin tarkastaen tietä.
Virsta! — tokasi hän lyhyesti.
Virstako!… No, anna siis mennä. Ukkosella ei roomu lähde liikkeelle, eikä ole hauska viettää yötänsä ranta-pahasella koivun-käppyräin alla. Vaan Bogdanofkaan kai karttuu vielä seitsemisen virstaa? No, emme me tästä pääse kuivina rovastiin. Kyllä saamme löylyn selkäämme!
Mäet ja pensaat kasvoivat nopeasti.
— Onpa kuumuutta… kuin uunin paahteessa! — puhkui Iivana pappi. —
Hohoo! Kunpa pääsisi veteen!
— Tuolla se suuri vesi kulukoo! — irvisti Abdul nyökäyttäen päätään pilveä kohti.
— Ni-niin-e! Jyräyttää ja leimauttaa… Vaan kuinkas sitä sinun kielelläsi sanotaankaan, — kääntyi pappi rengin puoleen: — miksi ukkonen jyrisee?
Abdul, muhamettilainen renki, pureskeli huuliaan.
— Allah on kävelyllä, sanoi hän.
— Tai kenties itse Muhametti? — naurahti isä Iivana. Abdul mietti.