— O-hoi-ho-ho-ho-ho-hoo-i…
IX.
Lääninrovastin talon akkunoista vuoti virtanaan valoa, joka loi himmeitä pilkkuja kadulla sohisevaan raesateeseen. Talo surisi kuin mehiläiskeko. Mutta kiihkoisa ja meluinen keskustelu salissa vaikeni heti, kun Iivana pappi seurueineen näyttäytyi. Vain vierushuoneessa jyrisi vielä joku matalalla naurunäänellä:
— Voin ilmoittaa teille että hän on… ha-ha! kipperä muija!
Vikkelä naisääni pistihen väliin tähän nauruun:
— Ettekö muista, ettekö muista, mitä olen sanonut… Krestofkan papinrouvalta elkää odottako hyvää, sanoin!
Ja aivankuin lattian alle kieri naurunrähinä ja puhe. Vanha harmaapäinen rovasti nousi hämillään hymyillen vieraita vastaan.
— Hoo! Isä Johannes! ja isä Mathias! Ja oikein yhdessä emännän kanssa!
Tervetulemaan! Sepä hauskaa, sepä hauskaa!
Hän puristi heidän käsiään ja suudella lopsautti.
— Olkaa hyvät ja astukaa hökkeliini. Sade taisi teidät tavata? Varmaan kastelikin? Tehkää hyvin ja kuivailkaa…