— Mehän, teidän korkea siunauksellisuutenne, iskemme madonreikiä…
Hei vaan te madot, matoseni, matoseni mustat mun!…
Molemmat vähäpätöisen näköiset pappismiehet tokasivat yhteen ääneen:
— Passia!
Ja sitten yhtaikaa katsahtivat viinapöydällä oleviin makupaloihin.
Isä Favorski pöyristi huuliaan.
— Vaan entäpäs jos ässäytän sinua pataässällä? Mitäs silloin äliset?
— Silloin me teidän allenne työnnämme tytön… Jolloin hukka teidät perii!
— He-he-he! — räjähti yleisö nauramaan.
— Mitä se sanoi? Miten se sanoi? — kysyi uteliaana nuori tiakka, jolla oli terävä nenä, mikä ikäänkuin noukki ilmaa, ja joka aikasemmin oli ollut katketa naurusta: — niitä kummaa se sanoi, hyvät veljet?
— Sanoi turmion tulevan neitsyestä…