Hän lisäsi painolla:
— Me emme ole kaupunkilaisia… vaan maalaisia! Niin, suokaa anteeksi… me emme ole kaupunkilaisia!
Paula Grigorjevna mittasi rovastitarta uhkaavin katsein.
Heidän katseensa sattuivat hetkiseksi ristitysten ikäänkuin miekkojen terävät kärjet ennen kaksintaistelun alkua.
— Vaan eikös pappi, isä Mihail, ole kaupunkilainen? — kysyi äkillisen-pilkallisesti Paula Grigorjevna: — hänhän on tietääkseni konsistoorin jäsen? Tuo teidän kummi-isänne?
Rovastitar repäsi silmänsä aivan pyöreiksi ja aukasi suunsa, mutta ei saanut sanaakaan suustaan.
Paula Grigorjevna kääntyi sen kuivalihaisen papineukon puoleen lävistäen hänet myrkyllisellä silmäyksellä.
— Mitäs te, rouva, siinä niin epäluottavasti virnistelette? Jollen erehdy, niin olihan tuo teidän leski-tiakkanne ennen piispan talossakin käytettävänä?
— Oh, mitä te, rouva… oh, kuinka te…? — sopersi kauhistuksissaan käsiään heiluttaen kuivaverinen piispanrouva ikäänkuin aavetta väistyen ja valmiina piilottamaan päänsä pöydän alle säästyäkseen yläpuolelta uhkaavalta iskulta.
Rovastin eukko nousi.