— Anna olla! Käyhän pöytään, niin kuivaillaan!
— Taitaa teillä olla kuivikkeita? He-he-he-he-he…
— Harmaapää lähestyy, harmaapää! — alkoi kuulua suhina etehisessä ja sitten pitkin huoneita.
Tiakka Ivanovski kompuroi etehiseen ja lausui tervehdyksen:
— Harmaapään kasvojen edessä ylösnouskaamme!
Sitten taluttivat Ivanovski ja tiakka Sikerov juhlallisesti huoneeseen käsivarresta ihramahaisen, läähättävän, vanhan pappismiehen, jolla oli harmaa harja kuin leijonalla ja pitkä parta kuin Jaakobilla. Hän käveli onnahdellen kuin jaloille lyöty, tiukasti tirkistellen ympärilleen läpi silmälasien ja rypistellen sakeita, vielä mustia kulmakarvojaan.
— Veljet ja isät! Uutisia teille toin, — puheli hän arvokkaalla patriarkallisella nuotilla.
Hänet ympäröitiin ja istutettiin sohvaan.
— Deputaatille paras paikka!
— Mitä uutisia sinulla on, isä deputaatti?