— Se mies on kaiken ikänsä lasikellolla hälytystä soittanut! — virkkoi korttipöydän äärestä Favorski.
Kaikki naurahtivat hillitysti paitsi Paula Grigorjevna.
Leimahtaen punaiseksi, kohotti tämä vähän päätään ja lausui repäisevästi:
— Sitävastoin ei se mies suotta siittänyt lapsia tähän hyvään mailmaan, vaan kasvatti ihmisiä niistä, jotka hänellä oli.
Samalla nykäistiin taskuista esiin joukko tavattoman isoja nenäliinoja, ja aivan kuin äkillisestä vilustuksesta näytti kaikille tulleen nuha.
— Mikäli koskee toista uutista, veljet rakkaat, niin se on vähän iloisempaa laatua, — alkoi kiireesti puhua harmaapää pappismies, sakeain kulmakarvainsa alta tutkivasti syrjäsilmällä katsoen Paula Grigorjevnaa: — eilen istunnon päättyessä arkkipiispa sen johdosta meille kokonaisen puheen saneli. On olemassa esitys, enemmän kuin uskottava, että kaikki koulut Hallituksen tahdosta siirretään hengelliseen hallintoalaan.
Mitä erilaisimpia huudahduksia kuului vastaukseksi tähän tiedonantoon.
— Onko se mahdollista?
— Mitäs tyhjää! Mistä semmoista kuuluu?
— Kas sepä mainio asia!