— No sepä nyt vasta — ei olisi hullumpaa!
— Siihen onkin jo syvästi aika! Syvästi aika!
— Tervehdimme moista toimenpidettä, sydämmen pohjasta tervehdimme!
Tiakka Ivanovski tyrmistyi alussa, käsittämättä inistä oli kysymys, mutta sopersi sitten hänkin:
— Mitä kummaa? mitä tulee tapahtumaan? Kai siis palkkakin nousee?
Jostakin nurkasta joukon takaa tunki isä Matvei esiin.
Hänen naamansa loisti.
— Isä Sylvester! — puhui hän: — onko se mahdollista?
— Otaksuma tietysti vain!
— Olipa miten oli, meidän on se oikein käsittäminen: se on suuri unelma! Se on palausyritys suureen muinaisuuteen. Menneisyydestä tulee tulevaisuus. Se on ensi askel jumalanvaltakuntaan! Tätä minä olen odotellutkin… ja uskon syvästi että esitys muuttuu teoksi!