Nuori upseeri huudahti liikutuksissaan:
— Seis!!
Ja sotamiehet pysähtyivät silmänräpäyksessä.
— Komentakaa ampumaan! — huusi piiripäällikkö.
— En kai minä voi ampua pamauttaa aseettomia ihmisiä! — sanoi upseeri hermostuneesti ja antoi komennuksen: — kiväärit koplaan! Otetaan kaikki vangiksi! Sidotaan kaikki tyyni!
Sotamiehet syöksyivät talonpoikien kimppuun. Mutta heitä vastaan lenteli viikatteita, sirppejä, leilejä ja ruokapusseja. Ukkojen ja akkojen nyrkit tekivät vimmatusti työtä.
Aamun tultua istui kahdeksan henkeä, niiden joukossa Nasarov, pimeässä kopperossa Krestofkan poliisilaitoksessa.
II.
Puolimatkassa Shitnitsan ja lääninkaupungin Staromirskin välillä maata repotti notkon pohjalla Gnjesdofkan kylä. Pappina siellä oli isä Iivana Gonibjesov. [Pappia kutsutaan venäjänkielellä "isäksi", papin vaimoa "äidiksi", Gonibjesov on kirjailijan keksimä pappisnimi, se merkitseisi suomeksi: "pirujen ajajaa". (Suom.)]
Kerran aamulla heti Vasiliperän tapahtumain jälkeen seista törötti pappilan pihalla heinäkuorma ja Iivana pappi itse omassa persoonassaan oli sitä purkamassa. Seisten kuorman päällä huusi hän tuontuostakin rengille: