— Inhimillisten himojen opettavainen näytelmä, kahleihin kytkettyjen himojen…

Shirokosadov katsoi häneen samein silmin.

— Miljoona, — sanoi hän hitaasti pureskellen sanojaan, — on maahan kaivettuna hyödytön. Pitää älytä se löytää, kaivaa ylös ja ottaa se käsiinsä! Vaan mitä tekeekään talonpoika? Makaa nurmensa päällä, jota ei itse syö, ja haukkuu muita!

— Todentotta! — kiemuroi pappi.

Shirokosadov katsoi häneen yhä samein ja tutkivin silmin, jonka vuoksi papista jo tuntui kiusalliselta.

— Mistäs te olette kuulleet, — kysyi verkalleen Shirokosadov: — että heidät huomenna tuodaan?

— Niinhän nuo puhuvat. He kilauttivat marjojaan.

Iivana pappi kaataessaan kurkkuunsa viinamaljaa, säpsähti äkkiä Aleksandra neidon häntä seuraavasta katseesta. Hänenkin tuli kiusallinen oltava.

— Taidanpa olla kovin harras! — sanoi hän ja läksi pois pöydän äärestä.

Hän siirtyi akkunan luo, niin että saattoi kuulla Aleksandra Porfirjevnan keskustelun ylioppilaan kanssa salin autiossa nurkassa, jonne nuoret olivat piiloutuneet suojaan.