— Mutta enhän minä voi hillitä itseäni, isä kulta! huudahti ylioppilas tehden roiman liikkeen käsillään: — olla vastaamatta mokomiin puheisiin on häpeällistä!
Isä Matvei astui häntä vastaan:
— Maltta-kaapa!!
Mutta samalla irtaantuivat intohimot kirkon miestenkin omissa riveissä.
Kuni vihuri oli rynnännyt hengellisten omaan laumaan, heidän laveat hihansa alkoivat lepattaa, ja itse he kaikki ikäänkuin joutuivat päästään pyörälle.
— Oikein, oikein! — huusivat nuoret: — me emme ole solidaariset sellaisten katsantokantojen suhteen!
— Se on fanatismia!
— Me teemme tehtävämme ja maallikot omansa! Me itse olemme työntäneet luotamme sivistyneen säädyn suvaitsemattomuudellamme.
— Mutta olemmeko me nyt sentään pettureita?
— Malttakaa! Malttakaahan!