— Nuorison puheita! — puheli hän: — meidän vanhusten on pakko antaa heille anteeksi!
Mutta Paavali pappi vain raivostui näistä sanoista.
Ensinnäkin: mikä vanhus hän oli?
Samalla vaihtui tämä mieltä järkyttävä melu naurun-hohotukseksi. Tiakka Ivanovski näet kiemurrellen naurusta sopersi juosten toisen luota toisen luo:
— Eihän hän ole vanhus! Hi-hi! Se oli oikein! Siihen on paljon todistajia! Varsinkin hänen omassa pitäjässään…
— Suu kiinni! — sanoi yrmeästi tiakka Sikerov repien häntä hihasta.
— Arvoisat virkaveljet! — rukoili rovasti, — jättäkäämme kiistelyt ja riidat. Pyydän isiä pöytään!
— "Ja olevi heillä päivisin pikkaraiset kekkerit juominensa ja kyrsinensä", — pilaili Sikerov jyrisevällä äänellään.
Vaan Favorski lisäsi yleisessä naurun rähinässä:
— Kuka kieltää juomasta paksun Paavalin maljaa? [Paksu on venäjäksi vanhemmassa muodossaan "tolstoi", jota tässä käytetään pilavertauksena kreivi Tolstoin nimestä.]