Sorsa läksi lentoon.
Isona, kaakottavana se kohosi kaula ojona, kaartaen korkealta yli kaislikon, teki valtavan kierroksen ja läksi sitten liitämään yli nevan rauhattomasti rääkkyen.
Vaan sen perään singahti kuula. Tuntui kuin neva olisi äkkiä voihkaissut ja sitä niityt säikähtäen säestäneet.
Pilvi höyheniä ja untuvia lensi ilmassa,ja sorsa putosi viuhinalla lähelle metsästäjiä.
— Mainiosti! — karjui Iivana pappi, heittäen pyssyn ja rientäen juoksujalkaa saaliille.
Ja samalla heti huudahti:
— Mitä tämä merkitsee?!
Sorsa oli räpäleiksi rikkoutunut ja repeytynyt ja paistoi hänen silmäänsä yhtenä ammottavana verihaavana.
— Millä sinun pyssysi oli ladattu? Aleksi katsoi jurosti.
— Kuuleppas! Eihän siinä ollutkaan hauleja… Vaan mitä?