— Millainen?
Nainen vaikeni, mutta niin ilmaisevasti että toinen sanoi uskomattoman ankarasti:
— Paula! Mihin saakka sinun sekasotkusi ulottuu? Etkö häpeä… olethan papinrouva! Ja koetat minut vietellä syntiin! Mikä paholainen sinut onkaan vallannut? Olen aina sinua pitänyt… kunniallisena naisena…
Paulinkka tunkeusi likelle häntä.
— Sinähän… rakastat minua? Sano!
Pappi väistyi.
— Tietysti rakastan… kuten hyvää, suloista naista… ja lisäksi kuin papinrouvaa.
— Ah, papinrouva, papinrouva! — yltyi Paulinkka aavistamattoman äkkiä ilmaisten kaiken mielensä täyttävän hermostuneen jännityksen: — vai papinrouva, "maatushka!" Kunniallinen nainen! Koko elämäni ajan on minua noin koetettu sanoilla solmita sallimatta askeltakaan minnekään päin! Aivankuin mitkä etiketit on kaikkien päälle liistaroidut kuin olutpulloihin! Vai olenko minä itse tuon päällekirjoituksen liistaroinut? Minäkö sen olen tehnyt? Maatushka! Kunniallinen nainen! Mutta entäpä en tahdo ollakkaan — en papinrouva enkä "kunniallinen nainen!" Tahdon olla oma itseni!!
— Paula! Sinä olet järjiltäsi! Mitä sinä puhut?
— Ei, en minä ole hullu! Vaan kaikki ovat tulleet hulluiksi aikoja sitten ja sopertavat sisällyksettömiä sanoja! Elämä on kaikilla ruokotonta ja valheellista, kaikki pettävät toinen toisiaan. Kaikki ovat sotkeutuneet aatteettomiin sanoihin, kaikki järjestään! Mikä papinrouva minä olen? Mieheni Matvei on minulle vastenmielinen. Minut saatiin houkuttelemalla rupeamaan hänen vaimokseen! Sinäpä se juuri kehoititkin! Sinä! Erinomaisen sopiva pari! Sinusta tulee pa-pin rou-va!! Mutta minähän vihaan kaikkia hänen sanojaan, kaikki hänen ajatuksensa minua inhoittavat… en saata kuulla, kun hän puhuu! Ymmärrätkö sinä tätä?! Minä kuulen hänen askeleensa kaukaa, kun hän tulee… ja aivankuin käärme luokseni matelee! Kentiesi, kentiesi hän on hyväkin mies… kyllä kai! Hyvä mies, mainio mies… mutta huomenna minä kuitenkin menen pois hänen luotaan ja ikipäiviksi hänet unohdan… sillä vieras on hän minulle! En rakasta sitä miestä… vaan toisinaan minä häntä intohimoisesti, vimmatusti vihaan! Ja sentähden minä tuolle… Rudometoville tuonoin… Minä toimin kuin unessa… Etkö sinä sitten itse nähnyt sitä minun kaunista avioelämääni? Papinrouva… kunniallinen nainen! Mutta minä olen yksinkertaisesti vain ihminen… ymmärrä se! Pelkkä ihminen ja kärsin kauheasti, kauheasti! Enkä jaksa enempää tällä tavoin, en jaksa! Kyllä minä olen koettanut niinkuin muutkin… mutta se on minulle vastenmielistä. Kaikki minua inhoittaa. Läpiläpeensä kaikki! Oma mieheni! Oma kotini! Omat taloustoimeni! Tuo kirottu talous! Nuot kirotut ihmiset! Kaikki yltympäri ovat kirottuja! Minä vihaan!