— Juurikaan kuljeskelin hänen kanssaan jokirannalla.

— Vai niin! — sanoi rovasti keveästi huoahtaen. Ja hän yritti vielä jotain lisäämään, mutta samalla tiakka Sikerov juhlallisena ja arvokkaana tempasi pois esiripun, suuteli rovastin kättä ja kiivettyään laululavalle, julisti jyrisevällä äänellä, jollaista ei olisi häneltä odottanut:

— Her-ra siu-naa mei-tä!

Rovasti otti evankeliumin ja tehden sillä pyhitetyn alttariliinan päällä ristinmerkin, alkoi puhua veisaamalla, kohottaen kalpeat, rauhattomat, säikähtyneen näköiset kasvonsa:

— Siunattu olkoon valtakuntasi… nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen… nyt ja ijankaikkisesti ja ijankaikkisesta ijan-kaik-ki-se-een…

XII.

Puolipäivän rinnassa olivat markkinat parhaassa vauhdissaan.

Tiukkana renkaana kapeita, likaisia ja sekasortoisia katuja ympäröi Bogdanofka kahta matalaa kumpua. Toisella kohosi kaunis, valkoinen kirkko, jota vastapäätä seisoi rovastin talo, toisella häämötti Pustovalovin väkiviinatehdas. Kirkolta tehtaalle johti leveä katu. Koko avara tori kirkon ympärillä oli ahdettu täyteen tilapäisesti varustettuja myymälöitä. Laudoista, niinimatoista tai palttinasta tehtyjen markkinakojujen väliset lukemattomat kujat loistivat täynnänsä kirjavavärisiä tavaroita. Ilmassa häälyi kuin lippuja: värillisiä uumanauhoja, helakanpunaisia tai sinisiä vöitä; kärryissä siellä-täällä kohosi kuormittain kaikellaisia halpoja ja koreita päähineitä, kiikuskeli tuulessa rapisevia lakkeja kuni mestattujen päitä. Kasiinitakkeja riipuskeli veljellisesti sarkavaatteiden rinnalla. Saappaat, käsineet, palttinat, saalit, prenikat — kaikki ne maanittelivat noiden koreiksi pyntättyjen, auringonkukan siemeniä purra-rauskuttelevien maalaisneitojen katseita, pysähyttivät huomion aroilta akoilta, jotka kateellisina ja toivottomina koskettelivat tavaroita sormillaan, hyväilivät mielikuvitusta talonpoikaismiehiltä, jotka mietteissään jäivät seisoa töllöttämään moisten rikkauksien edessä. Muuan laiha ja hääräilevä maanmoukka, kainalossaan kimppu valkoisia rihmoja ja päässä liemenvilloista tehty hattu teki kauppaa värttinän takaa, huutaen:

— Ka ollah täll' hintoo jo ennestääh, voan maksa sie enemp'!

Humina ja hälinä, lasten itkut ja naurunrähinä, huudot ja hätääntyneen naakan kirkuminen kirkon ristillä — kaikki se suli yhteen kirkonkellojen juhlasoiton ja erään kolikkaa kerjäävän sokean akan värisevän rukoilun kanssa: