— Sinunko tämä poikanen on? — kysyi hän poikaan katsahtaen.
— Pojan poikanen tämä on… pojalta jäi… Kaikki toiveemme, pappi kulta… Jahka kasvaa, kai minut ruokkii, vanhan…
Poikanen astahti toisella paljaalla jalalla toisen päälle ja sanoi hyvin tolkussaan:
— Miepä jo nytkin olen työmies! Pappi naurahti hänen totisuudelleen.
— Missä sinä työskentelet?
— Tehtaan herralla astioita pesen! Siksi minua myös Halstoopiksi nimitetään.
— Vai niin… Ja paljonko ansaitset työlläsi?
— Joka päivä 5 kopeikkaa!
Iivana pappi silitteli pojan pellavapäätä.
— Kunnon poika! Mutta osaatkos lukea?