— Nyt vievät! Nyt vievät!
Kiirein askelin harppasivat talonpojat huutaen samat sanat tuttavilleen.
Iivana pappi tunsi sekavaa hätää. Rovastin porrasten edustalla seisoivat vaunut. Vaahtoiset hevoset huohottivat raskaasti.
— No, siellä on maapäällikkö… Etemmäksi en tule! — sanoi tohtori, ja ojentaen papille kätensä, puristi sitä lujasti: — jääkää terveeksi, vaan jos jotain tapahtuu, niin olkaa hyvä ja tulkaa meille…
— Malttakaapas! — pysähytti hänet Iivana pappi. Päästämättä irti tohtorin kättä vei hän hänet porrasten taa käymäportille ja kysyi salaperäisesti:
— Mitä siellä oikeastaan, kuulkaa Mihail Vasilitsh, tuolla basaarissa on tekeillä?
— Kuinka niin?
— Minusta liikkuu ilmassa… jotain, jota en käsitä… Aivankuin jotakin odotettaisiin.
Tohtori nosti kulmiaan.
Mutta hänen kasvoilleen ilmeni levottomuus ja hän väisti katseellaan.