Tiakka heilutti hurjasti käsivarsiaan, silmät muljottaen valkoisina päässä.
Saatuaan suunsa auki hän ensin kotvan aikaa maiskutti sitä kuni läkähtyvä, vaan sai vihdoin aivan kuin ampumalla laukaistuksi:
— Kapina markkinoilla!!
XIII.
Raskaasti huohottaen läksi papisto kiirehtimään markkinapaikalle. Jotain oli tekeillä ihan sen keskuksessa, shirokosadovilaisen ravintolan ääressä. Kaukaa näkyi, kuinka pölyn ja rähinän keskellä siellä häärittiin, juostiin, tehtiin käsien liikkeitä, ratsastettiin hevosilla. Tuhansia huutoja sekautui pauhaavaksi myrskyksi, joka kiihoitti ja peloitti. Ivanovski syöksyi eteenpäin kuin ajokoira jälkiä myöten. Iivana pappi harppaili rovastin rinnalla.
— Eikö siepata mukaan ristiä kirkosta, herra rovasti? — huusi kulkiessaan tiakka Sikerov.
— Mitä varten sellaista? — katsahti häneen rovasti kummastuneena.
— Jos niinkuin sattuisi tarvittamaan asettelemista…
Kera ristin olisi turvallisempi!
Markkinakojujen väliset, äsken niin meluisat kujat olivat nyt tyhjät. Vain paikoin myymälöiden ääreen oli jäänyt pojan-viikareita, jotka kiipeilivät katoille huutelemaan toinen-toisilleen saamiaan vaikutelmia.