Väkijoukon kiljunta soljui yhä lähemmä pappeja vastaan, pannen aavistamaan jotain tavatonta ja kamalaa. Tukahduttava, punainen pöly kiiriskeli pilvinä ilmassa himmentäen auringon valon. Länsitaivaalle oli paisunut mustan vuoren kaltainen uhkaava pilventönkkä, luvaten uuden rankkasateen. Se venyttäysi uhmaten kohti aurinkoa, mutta tuskinpa kukaan sitä oli joutanut näkemään.
— Mitä täällä tapahtuu? Mitä? — hälisi väkijoukkoon yhtyen Ivanovski.
Hänen terävä nenänsä näytti uteliaisuudesta tulleen vielä terävämmäksi entistään ja silmät olivat ahnaasti imeytyneet naaman sisään. Ei kukaan hänelle vastannut.
Kaikki painautuivat hätäisesti johonkin yhteiseen keskukseen, nousivat varpailleen, huusivat… Tavattoman kookas punakarvainen talonpoika, päätään pitempi kaikkia muita, huitoi käsiään ja karjui kiihkeästi:
— Ottavat kiin-ni! Kah tuolla! Kah… jo ottavat ki-iin-nii! Sh… muutaman!
Iivana pappi tunkeutui eteenpäin ja töykkäsi häntä paidan hihaan.
— Falalei! Mitä on tapahtunut?
— Rästiläisiä kiinniotetaan! — selitti Falalei hurjankiihkoisesti: — vasiliperäläisiä, jotka maanomistuksesta ovat selkkautuneet. Onpa taittu viedä heidät… Heikäläiset herrat häätivät! Vaan nyt heitä kiinniotetaan…
Hän rupesi yhtäkkiä hytkymään jonkunlaisesta suonenvedon tapaisesta vatsanaurusta.
— Sssh! Shi! — Shistovia kiinniottavat!