— Mistä sinä, perkele, iloitset? — kääntyivät häneen naapurit vihaisesti.
— Miksi lyövät? Miksi antavat lyödä! — huusivat ympärillä kiihtyneet henkilöt: — Povalihinia kiskovat… Ukkohan tuo on!
— Kas kuinka veri pursuaa!
— Elä juokse, sanon minä, — lausui mustanuttuinen mustaverinen talonpoika.
— Kukapa tyrmään halunnee! Eikä se ole oikeudenmukaistakaan… Vai Shirokosadov nielaissut! Ketäpä hän ei olisi nielaissut kitaansa näillä seutuvilla?
— Se on lievää puhetta, sanon minä! — myöntyi äkkiarvaamatta musta talonpoika kulmiaan rypistäen: — ihmissyöjä hän on!
Ravintolan katolla seisoi poika-viikareita, akkoja ja väkiviina-tehtaalaisia, hätiköiviä liikkeitä tehden ja huutaen. Eräs tehtaalainen huusi jyrisevällä äänellä katonpiipulta:
— Perkelettäkö sinä häntä parrasta revit!! Ukkohan tuo on!
Ja luultavasti tälle vastaukseksi huusi joku vihaisen repäisevästi:
— Varo omaa nahkaasi!!