Hänen ympärilleen ahtautui uhkaava, aaltoava, kiroileva ihmisrengas. Turhaan potkivat jaloillaan ja tempoilivat nyrkeillään vahtimiehetkin, jotka vaistomaisesti olivat päästäneet vangitut irti. Hekin itse huusivat yhdessä muiden kanssa. Pieksetty lahkolainen Povalihin pudisteli intohimoisesti olkapäitään ja reväistyään rikki sidevyyhdit, nosti kätensä köydenpätkineen ilmaan.
— Ole kirottu… nyt ja ijankaikkisesti! — huusi hän yli kaikkien muiden äänten: — ja katso, mitä olet meille tehnyt… katso!!
Harmaapäisenä, verisenä muistutti hän näöltään raamatun profeettaa, joka kivitettiin.
— Jumala sulle kostaa meidän ja meidän lastemme puolesta! Ei ole sinulla oleva anteeksiantamusta, Juudas, ei tässä eikä tulevassa elämässä… Sinun päälläsi on Antikristuksen leima. Katso, mitä meille olet tehnyt, katso! Sinun kuolemanhetkelläsi me, kuten syystä suuttuneet tuomarit, olemme seisovat sinun sielusi ääressä niinkuin nyt, verille lyötyinä!
Ja vihansa hurmauksessa hän ennusti:
— Sinä meidät olet voittanut vääryydelläsi! Meidän lapsemme voittavat sinut oikeudella! Sinun omat lapsesi luopuvat sinusta! Ja sinä tulet kirotuksi kuin Kain!!
Väkijoukko ähkyi, voivotti ja siirtyi yhä likemmäksi.
Shirokosadov heilutti mielettömästi revolveriaan.
— Menkää pois! Kaikki… kaikki… taikka minä ammun kuoliaaksi!!!
Hän kiljui kuin haavoitettu härkä, joka on yht'aikaa sekä ärsytetty että kauhistukseen saakka säikähtynyt. Hän uhkaili järjettömästi myrskyä, joka huokui häntä vastaan sadoista kidoista, ja verestävin silmin ikäänkuin etsi uhria. Mutta häneen katsoivat — sadat. Kaikki pyöri ja kiersi hänen edessään, hyppi ja laukkasi irvistellen terävillä hampailla… Olipa kuin itse taivas pikaisesti paisuvine pilvineen, pimenevät puut, tuvat ja ihmiset, kaikki olisi ojentanut häntä kohti tuhansittain kuolemaa uhkaavia käsiänsä. Iivana pappi, rovasti ja Ivanovski koettivat raahata häntä pois, kehoittivat häntä pakenemaan ja piiloutumaan ravintolaan, mutta hän tempoi itsensä heistä irti, käsittämättä heidän tarkoituksiaan, kuulematta, kuinka pölystä aivan punaiseksi muuttunut uratnikkakin jo kaukaa hänelle huusi: