Ja äkkiarvaamatta hetken koko jännitys purkautui huutojen myrskyyn:
— He tappavat meidät!!
Jostakin kuului juopuneen shirokosadovilaisen huuteluja:
— Hähä! Kah siinä ovat… kah tuossa… Ei ole oikeutta talonpojalla… Kaikki ne ovat ryöstäneet… nyt tappavat! Ei ole oikeutta… Hähä! He piirittävät ja ryöstävät meidät!
Joku kehoitti hurjasti, ikäänkuin vasaralla iskien:
— Annetaan takaisin!
Iivana pappi pysähtyi väkinäisesti. Kaikki, mikä suinkin oli kynnelle kykenevää, oli taas juoksussa, läähättäen pölyssä, joka kuin vihuri pyöri ravintolan edustalla.
Maapäällikkö ajoi täyttä laukkaa — takaisinpäin. Uratnikan hevonen riuhtoili talonpoikaistupien edustalla, vankkurien välissä. Papit olivat hajonneet mikä tänne, mikä tuonne eksyneinä toisistaan.
Kaikki, mikä ei päässyt juoksemaan, oli sotkeutunut suunnattomaksi, kiljuvaksi möhkäleeksi, jonka keskuksesta kuului surkeata ja epätoivoista huutoa.
— Paulinkka! Paulinkka! — kutsui Iivana pappi. Tämä syöksähti jostakin häntä kohti…