— Mitä on tekeillä? Hyvä jumala! jumalani!
Ravintolasta kuului avunhuutoja.
Sen katolta leiskahteli tulinen kieli tukehtuen sakeaan savutupruun, joka peitti koko katon… Akkunoista hyppi ulos ihmisiä, lenteli pöytiä, penkkejä ja tuoleja. Tarjoilija-nainen raahasi itkien raskasta arkkua akkunaan, mutta arkku oli leveä eikä mahtunut läpitse.
Jostakin yhä kuului kuin vasaralla iskien:
— Antakaa takaisin! Polttakaa ne kirotut elävältä! Syttyi raa'an-hurja meteli.
Aleksi seisoi ravintolan portailla ja huusi:
— Toverit! Veikkoset! Mitä te teette! Pysähtykää! Päästäkää irti uratnikka! Te pilaatte asianne! Turhaan, turhaan!
Hän heilutti epätoivoisesti käsiään ja hänen harjastukkansa seisoi mielenliikutuksesta pystyssä kuin siilillä.
— Toverit rakkaat! Tämä menee mielettömyyksiin! Heretkää!
Häntä kohden ojentui sadottain käsiä.