— Minähän olen niin oppimaton… niin kovin oppimaton. En tiedä kerrassa mitään! Pimeydessä vaellan…
— Mistäpä rahat? — sanoi mies ontosti. Vaimo sopersi alakuloisesti:
— Niin, ra-hat-ttt…
Pappi nousi hitaasti lähteäksensä.
— Matvei! — huudahti vaimo.
— No, mitä sulle nyt vielä pitää olla? — jyrkästi kääntyen sanoi toinen häijysti: — en pidätä… mene!… En minä sinua pidätä! Saat mennä… mihin vain tahdot. Mene matkaasi! Kun kerran olet aikonut, niin… mitä varten, mitä varten vielä kyseletkin? Miksi puhut persoonallisesti… sellaisia! Olenkos minä…
Hän meni, mutta etehisen kynnyksellä vielä kerran kääntyi ympäri ja lausui kiihkeästi:
— Olenkos minä… mikään konna?!
Piha oli pimennyt mustista pilvistä ja sadekuurosta. Iivana pappi tiedusti lääkäriltä:
— Miltäs nyt näyttää?