— Kuules Liina: siellä on Matvei pappi.
— No mitäs sitten!
— Etkö sinä tule esiin? Vaimo pudisti hiljaa päätänsä.
— En voi! Elä huoli pakottaa… He vaikenivat hetkisen.
— Onko Liisukka terve? — kysyi pappi jotakin kysyäkseen. Ja kolistelematta suuteli hän peittoa tyttösen rinnan kohdalta ja sanoi, kohoten pystyyn ja luoden katseen öljytauluihin:
— Liina! Minä matkustan… kaupunkiin. Papin puolison kasvot muuttuivat vähitellen entiseen tylyyteensä.
— Mitäpäs se minuun kuuluu…
— No hyvästi siis! Kylmästi vastasi toinen:
— Hyvästi!
Mies hiipi hiljaa pois tuntien itsensä jollain tavoin rikokselliseksi, vaikka ei tunnustanut itsessään mitään syytä.