— Minne joutuvat syntiset? — kysyttiin häneltä.
— Tulevat vaeltamaan kuin Kainit sammuneissa taivaankappaleissa.
Hänen mielikuvitukseltaan ei saata kieltää suurenmoisuutta, — mutta mahdotonta on myös olla tunnustamatta, että hänen kasvatusjärjestelmänsä uhrit voivat joutua ainoastaan sammuneisiin taivaankappaleihin.
Dogmaattisen jumaluusopin opettaja, herra Vysokov, oli toisenlainen mies. Hän oli kuin synkkä, salaperäinen jatko rehtorista.
Musta, juro, vaatelias, joka julmasti hymyillen piirteli ykkösiään arvosteluvihkoihin; mies, jolla aina oli erikoinen mielipide, mies, joka ei yhden vuoden kuluessa antanut anteeksi hairahdusta, joka oli tehty vuoden alussa; — ainokainen, joka lausui mielipiteensä rikoksentehneiden erottamisesta, vaikka yleinen kasvatusopillinen sääntö neuvoi anteeksiantoon. Tämä Vysokov nosti itsensä taivaan korkeuteen, ylemmä rehtorin tähtiä — ja näki siellä ainoastaan synkän Jumalan — rankaisijan, joka näkymättömältä valtaistuimeltaan lähetteli ainoastaan ruttotauteja ja nälkää, tulvia ja maanjäristyksiä, ja kaikellaisia onnettomuuksia. Kaiken kurjuuden, kaikki elämän sattumat selitti hän vain tuon armahtamattoman Jumalan rankaisuksi tai sallimaksi, kaikki elämän riemut — vain kiusauksiksi.
— Kärsivällisyys, — puheli hän yrmeällä ja hillityllä rintaäänellään: — se on ensimmäinen kristillinen hyve.
Hänen rakkautensa Jumalaan oli rakkautta kidutetun orjan, joka suutelee hallitsijansa ruoskaa, — rakkaudesta lähimmäisiin puheli hän kuin vihasta heidän virheisiinsä, jotka loukkasivat Jumalaa. Hänen taivaansa oli hirmuinen ja hänen kolkko kaunopuhelunsa sai usein arkoihin sieluihin ja ahtaisiin järkiin istutetuksi tämän kauhun ikipäiviksi.
Tämä kauhu sieluissaan astuivat he elämään sitä oppia levittämään.
Iivana pappi kääntyi väkinäisesti poispäin seminaarista, aivankuin sen seinistä, sen akkunoista ja korniiseista olisi eroittanut Vysokovin kasvonpiirteet.
Ja hilpeästi huoahdellen alkoi hän muistella koulun rippi-isää, joka oli opettanut "homiletiikkaa, se tahtoo sanoa: hengellistä kaunopuheisuutta". Oi, se oli ollut tykkänään maanpäällinen opettaja!