— Kentiesi sinäkin, kauppias, olet… vainaja? Sinunkin puolestasi minä juon! Niin, niin! Katsohan vain eläkä sano…
Hän laski papin rinnalle raskaan, kylmän, aivan kuin kuolleen kätensä, arasti ympärilleen katsahtaen ja kuiskutellen:
— Miehelleni näet et saa sanoa! Kaikki ovat kuolleet… kaikki… minäkin!… Mutta hän, se yksi mies… on vielä elossa!
Iivana pappi kopeloi taskustaan lantin ja tahtoi antaa, jotta toinen poistuisi.
Mutta samalla äskeinen hakumies äkisti koikki esiin poikkikadulta ja, tehden hirmuisia harppauksia, syöksähti salaa naisen kimppuun.
— Sainpas sinut kiinni, juopotar! Sinun tähtesi, kirottu, minä tässä saan väsyksiin laukata… Vaan kyllä sulle miehesi taas maksaa!
Huitoen käsiään kouristuskohtauksessa riuhtoili Udaliiha päästäen hurjan huudon.
Mies tarttui häneen kiinni ja kuni peto saalistaan, raahasi hänet pois kuin pussin, joka on sullottu täyteen jotain pehmeää, mutta raskasta ainetta.
Päävahdissa löi kello verkalleen kahtatoista.
Siellä kolisivat kiväärit, kun vartiomiehiä vaihdettiin.