— Tietysti! Samovaari kihisi hiljaa.
Akkunasta kurkisti sisään savikaivos-tanteren autius.
Jostakin kaukaa kuului ääniä ja monilukuisten jalkojen töminää.
— No, tiesinhän minä tuon! — kivahti päähänsä tarttuen Perehvatov.
Hän hypähti tuolilta, riensi akkunaan juoksujalkaa, ja kurkisti ulos.
— Heitä ovat! Heitä!!
Akkunan takana vaelsi työmiesjoukko meluavin puhein.
Heti sen jälkeen kajahti ilmassa soitto, räikeästi ja kaikuvasti.
Perehvatov ja hänen perässään kaikki muut karkasivat kiireesti portaille.
— Minua niin miellytti se mitä te tuonoin puhuitte juutalaisista! — virkkoi etehisessä Iivana pappi Aleksandra Porfirjevnalle. — Mutta te unohditte Kristuksen… Myös hän oli juutalainen!