— Jääkää hyvästi, Grigori Petrovitsh! — huusivat työmiehet.

— Veikkoseni, elkäähän vain tehkö tuhmuuksia! — koetti Perehvatov vakuuttaa.

He poistuivat, ja oli kuin heidän käynnissään olisi ollut jotakin erikoista, mikä ei kuulu tavallisille ihmislaumoille.

Muutamat työmiehistä katsahtivat taaksensa ja hymyillen nyökäyttivät päitään Aleksandra neidille.

— Hyvästi Aleksandra Porfirjevna!

— Hyvästi, toverit! — vastasi tämä.

Iivana pappi ja Perehvatov katsahtivat kummeksien neiti Shirokosadovaa.

— Mutta tehän näytte olevan heidän kanssaan ihan veliveikkoset! — sanoi Perehvatov.

— Kuinkas minun sitten pitäisi olla heidän suhteensa? Sehän on minulle kaikki tuttua väkeä…

Edetessään joku työmiehistä vihelsi, joku toinen alkoi laulaa laulua, jolloin toiset siihen yhtyivät. Savitanner oli hetkeksi elostunut.