— Mitäkö sanoi?
Nainen katsahti viekkaasti pappiin.
— Oletpa sinä mustasukkainen! Sitäpä en tiennyt!
Pappi kiivastui ja silmähti häntä ankarasti.
— Elä puhu tuhmuuksia! Etkös häpeä!…
Illalla, paluumatkalla Rudometovista, menivät he kaupungin puutarhaan kahden, sentähden että veli Matvei oli kieltäytynyt seurasta.
Aurinko oli vielä taivaanreunan yläpuolella, vaan puistikossa ravintolan edustalla käveli jo yleisö juhlakulussaan, ja ravintolan parvekkeelta kuului marssin säveliä. Tarjoiluhuoneen sisällä paukahtelivat korkit, kuului naurua ja lasien helinää. Jossakin kolahtelivat kumeasti biljaardipallot. Ilmassa leijaili oluen ja keittiön haju… Kaikki katselivat naureskellen ja supatellen papin korkeaa vartaloa. Pappi Iivanasta tuntui kiusalliselta.
— Mennään mieluummin jonnekkin, missä on tiheämmässä puita!…
Synkkään käytävään tultua Paulinkka tarttui pappia käsivarresta.
He nousivat rinteelle ja istuutuivat viheriälle penkille.