Vaan kun ma nostan katseen ankean, väristä sydän alkaa sillä lailla, ett' on kuin elo virtais suonistani.

Tämä sonetti jakautuu neljään osaan, koska neljä asiaa on siinä kerrottuna; ja koska niistä on ylempänä puhuttu, en huoli muuta kuin erottaa osat alkusanojensa mukaan. Sanon siis, että toinen osa alkaa tästä: Niin tuimaan; kolmas tästä: Ma hoivaa saamaan; neljäs tästä: Vaan kun ma nostan.

XVII

Laadittuani nämä kolme sonettia, joissa puhuin tälle donnalle, päätin vaieta enkä enää sanoa mitään, koska ne kertoivat jo melkein koko tilani ja koska olin mielestäni jo ilmaissut itsestäni paljonkin; mutta vaikka tästälähin ainiaaksi vaikenin puhumasta hänelle, oli minun ryhdyttävä uuteen aiheeseen, jalompaan kuin entinen. Ja koska uuden aiheen alkusyy on viehättävä kuulla, kerron sen, niin lyhyesti kuin voin.

XVIII

Koska jo monet henkilöt olivat ulkomuodostani ymmärtäneet sydämeni salaisuuden, niin myöskin eräät donnat, jotka olivat kokoontuneet iloitsemaan toistensa seurasta, tiesivät hyvin sydämeni tunteet, sillä jokainen heistä oli ollut näkemässä useita tappioitani; ja kun minä kuljin heidän läheltään ikäänkuin sattuman johtamana, kutsui eräs noista armaista naisista minua. Donna, joka oli minua kutsunut, oli puheissaan hyvin herttainen, niin että kun olin tullut heidän eteensä ja näin että tuo armain donnani ei ollut heidän joukossaan, tervehdin heitä tyyntyneenä ja kysyin mitä he suvaitsivat. Donnia oli monta, ja heidän joukossaan muutamia, jotka nauroivat keskenään. Oli toisia, jotka katselivat minua, odottaen mitä tulisin sanomaan. Oli toisia, jotka puhelivat keskenään. Näistä yksi, kääntäen silmänsä minua kohti ja kutsuen minua nimeltä, lausui nämä sanat: "Mitä tarkoitusta varten rakastat tuota donnaasi, koska et voi kestää hänen läheisyyttään? Sano se meille, sillä varmaan on sellaisen rakkauden tarkoitus ylen erikoinen". Ja kun hän oli sanonut minulle tämän, niin näkyi ettei ainoastaan hän, vaan kaikki toisetkin alkoivat odottaa vastaustani. Silloin sanoin nämä sanat heille: "Donnat, rakkauteni tarkoituksena oli ennen tuon donnan tervehdys, josta kenties puhutte, ja siinä asui autuus, joka oli kaikkien toiveitteni päämäärä. Mutta sen jälkeen kun hän on nähnyt hyväksi evätä minulta tervehdyksensä, niin herrani Rakkaus, ja siitä hänelle kiitos, on kätkenyt kaiken autuuteni siihen, mikä ei minulta voi kadota". Silloin nuo donnat alkoivat puhella keskenään, ja niinkuin väliin näemme veden lankeavan maahan kauniilla lumella sekoitettuna, niin olin kuulevinani heidän sanojensa putoilevan huokauksilla sekoitettuina. Ja kun he olivat vähän aikaa puhuneet keskenään, sanoi minulle vielä tuo sama donna, joka oli ensin puhunut, nämä sanat: "Me pyydämme sinua kertomaan meille, missä on tuo autuutesi". Ja minä vastasin hänelle ja sanoin ainoastaan: "Runoissa, jotka ylistävät donnaani". Silloin vastasi tuo, joka minua puhutteli: "Jos toden sanoisit, niin toisessa mielessä olisit laatinut ne säkeet, jotka olet sepittänyt tulkitsemaan omaa tilaasi". Ja silloin minä, ajatellen noita sanoja, lähdin heidän luotaan kuin häpeissäni, ja puhelin itsekseni: "Koska sellainen autuus asuu niissä sanoissa, jotka ylistävät donnaani, miksi olen siis muuta puhunut?" Ja niin päätin tästälähin aina ottaa lauluni aiheeksi sellaista, joka olisi tuon armaimman ylistystä; ja paljon ajatellessani asiaa, tuntui minusta että olin ryhtynyt aiheeseen, joka oli minulle liian korkea, enkä rohjennut alkaa; ja niin vietin muutamia päiviä halaten runoilla ja peljäten alkaa.

XIX

Tapahtui sitten, että kulkiessani erästä tietä, jonka varrella virtasi hyvin kirkas joki, valtasi mieleni sellainen runointo, että aloin miettiä minkä muodon valitseisin, ja ajattelin etten voisi puhua hänestä, jollen puhuisi naisille toisessa personassa, eikä joka donnalle, vaan ainoastaan niille, jotka ovat armaita naisia eivätkä ainoastaan naisia. Silloin, sen sanon, puhui kieleni kuin liikkuen itsestään ja sanoi: "Ah naiset, joill' on tieto lemmen taian". Nämä sanat kätkin mieleeni suuresti iloissani, ajatellen ottaa ne runoni alkusäkeiksi, ja palattuani mainittuun kaupunkiin ja ajateltuani muutamia päiviä aloitin sitten canzonen, joka alkaa näillä sanoilla ja jonka rakenne käy selville alempana olevasta jaoituksesta.

Canzone I

Ah naiset, joill' on tieto lemmen taian,[22] nyt donnastani teille laulaa soisin; ei että häntä kyllin kiittää voisin, vaan mieli huojentuupi laulaessa. Se kuulkaa, kun ma muistan arvoansa, niin Amor syömen valtaa suloisesti, jo että — sen jos laulun taito kesti — rakastuis muutkin mua kuunnellessa. Vaan niinpä ylvähästi laula en: ett' arkuus estäis laulun luontumasta. Ma kerron olennostaan armahasta — on laulu halpa, donnaan verraten — vain teille, neiet, donnat lempiväiset, ei kelpaa kuulijoiksi syömet jäiset.