Kun näkyy sitten sulot naisen armaan, ne silmää miellyttää, ja halu vieno syömessä syttyy omaks saamiseen,
niin kauan viivähtää se, kunnes varmaan jo havahtuu tuo lemmen henki hieno. Näin mieskin tehoo naisen sydämeen.
Tämä sonetti jakautuu kahteen osaan: ensimäisessä puhun Rakkaudesta, mikäli se ilmenee mahdollisuutena, toisessa puhun siitä, mikäli se mahdollisuudesta muuttuu teoksi. Toinen alkaa tästä: Kun näkyy. Ensimäinen jakautuu kahteen osaan: ensimäisessä sanon, missä esineessä on tämä mahdollisuus, toisessa sanon, kuinka tämä esine ja voima luodaan olemaan, ja kuinka toinen suhtautuu toiseen niinkuin muoto aineeseen. Toinen alkaa tästä: Kun alttiin luonnon. Kun sitten sanon: Kun näkyy sitten, ilmaisen kuinka tämä mahdollisuus muuttuu teoksi, ja ensin kuinka se muuttuu miehessä, sitten kuinka se muuttuu naisessa, alkaen tästä: Näin mieskin.
XXI
Käsiteltyäni rakkautta yllämainituissa säkeissä tuli minulle halu sepittää, myöskin tämän armaimman ylistykseksi, runo, jossa osoittaisin kuinka hänen kauttaan havahtuu tämä Rakkaus, ja kuinka se ei ainoastaan herää siellä missä se nukkuu, vaan kuinka hän, ihmeellisesti vaikuttaen, saa sen tulemaan sinnekin missä se ei piile mahdollisuutena. Ja silloin laadin tämän sonetin, joka alkaa: On donnallani Rakkaus silmissään.
Sonetti XI
On donnallani Rakkaus silmissään,
hän kaiken jaloks muuttaa katsomalla.
Vain häneen silmät kääntyy kaikkialla,
ja tervehdys saa syömet värjymään.
Mies silmät maahan luo, ja syntejään
jo huokaa katsannolla kalvahalla.
Masentuu viha donnan katseen alla.
Oi käykää, neidot, häntä kiittämään.
Saa kaikki nöyrät, vienot ajatukset
se mielehen, ken donnan äänen kuuli,
ken hänet kohtas, ylistetty on.
Ei arvaa muisti, kuvaa kertomukset, hän miltä näyttää hymyisenä huuli: kuin ihme on se, uusi, verraton.