"Ensin sallikaa minun ilahuttaa teitä tiedolla, että sen omistaja on turvassa Genevessä. Minulla taasen puolestani on ollut iloinen päivän ratsastusmatka nuoren Lormayeurin kreivin kanssa, ja hyvä seuratoveri hän onkin."
"En ymmärrä mitään tästä. Minulla on kuume ja minä hourailen."
"Koetelkaa kättäni, herrani. Tulette kyllä huomaamaan, ettei se ole neidon kätönen, vaan nuorukaisen kova nyrkki, joka on antanut monta tuimaa iskua. Ja katsokaa, — tässä on tarpeeksi valoisaa!" Hän työnsi pois päähineensä ja seisoi avonaisen aukon kohdalla, joka oli akkunan asemasta, paraassa valossa.
"Norbert!"
"Niin, Norbert, neiti Gabriellen puvussa. Miten muutoin voinkaan pelastaa hänet?"
"Hän ei olisi sitä koskaan sallinut."
"Emme lainkaan kysyneet Gabriellen mielipidettä. Annoimme hänelle unijuomaa."
"Me! Kutka sitte?"
"Ainoastaan me kolme tunsimme salaisuuden, neiti Claudine, Margareta ja minä."
"Myöskin Claudine? Se on uskomatonta!"