"Me suostutimme hänet. Mutta se oli kunnon vanha Margareta, joka mietti, suunnitteli ja järjesti kaikki pukua koskevat seikat. Onnikin suosi minua, sillä te olitte poissa. Koska asian laita oli semmoinen, piti herra Anton Calvinin olla isän sijaisena neidille ja jättää hänet savoijalaisille. Siten hän hyvällä tavallaan toimi ammattinsa mukaan. Kun huntu oli kasvoillani, ei hän edes vilaissutkaan niiden sisäpuolelle. Minä taasen puolestani pidin hyvää huolta, että kasvoni olivat hyvin verhottuina hunnulla, kuten kainolle ja suuressa pulassa olevalle nuorelle neidolle sopiikin. Jos tiellä Porte Neuveen joku kunniallisista porvareista puhui minulla sanan, olin aivan liiaksi surun ja pelon valtaama voidakseni tehdä muuta kuin hymistä vastaukseksi katsomatta ylös."
"Ihmeellistä!" sanoi Berthelier. Oli pitkä äänettömyys, sitten puhui hän jälleen. "Poikani, olet vanhan taistelijan kaltainen, joka yht'aikaa rangaistiin tottelemattomuudesta ja palkittiin loistavasta voitosta. Mitä olet rikkonut, sillä ei ole mitään, ei mitään merkitystä. Mutta se on, se on —." Tässä katkesi hänen äänensä ja hän mutisi vaistomaisesti: "Jumala siunatkoon sinua, Norbert de Caulaincourt!"
XVI LUKU
Ami Berthelier löytää ystävän.
Äkkiä majan ovi lykättiin auki ja kumarainen, kuihtunut ja valkotukkainen vanha vaimo astui sisään. "Äiti", sanoi Berthelier hänelle, "tässä on teille toinen vieras." Berthelier puhui hänelle Savoijan patois'ta keskusteltuaan ennen ranskankielellä Norbertin kanssa, jolle hän nyt vielä kuiskasi samalla kielellä: "Tämä vaimo elää yksikseen. Hänen miehensä tapettiin taistelussa ja poikansa kahakassa ryövärien kanssa. Hänen pojanpoikansa on mennyt pois, eikä hän tiedä minne."
Nähtyään nuoren naisen puvun hämärässä vanha eukko rukka mutisi: "Voi sentään, hieno nuori nainen!" Sitten kääntyi hän kytevään tuleen, lisäsi sitä kalikoilla ja asetti pannun sen päälle.
"Ihmisraukka", sanoi Berthelier, "hän on melkein yhtä tietämätön kuin hevosesi! Sivumennen sanoen, minne olet jättänyt sen koko täksi ajaksi?"
"Sidoin sen puuhun tuonne ulos. Unhotin sen hämmästyksissäni kun teidät näin. Mitä voin sille tehdä?"
"Kysytkö mitä sinun sille pitäisi tehdä? Onko siellä kuutamo?"
"Ei vielä, mutta luulen kuun nousevan tuossa puoliyön aikoina."