"Ei mitään. Mitä vankien lunnaisiin tulee, maksaa kaupunki ne. Ainoastaan minun pitäisi muistaa, ettemme ole lähetetyt maailmaan palvelemaan itseämme, emmepä edes ystäviämmekään oman mielivaltamme mukaan, vaan tekemään Jumalan tahdon jälkeen kuten Louis de Marsac. Hän pyysi minun rukoilemaan Louisin puolesta ja seuraamaan hänen esimerkkiään, että jos kärsimys tulisi tai kuolema — oi isä, tiedättehän."

"Sekö oli kaikki?"

"Niin — ei; hän laski vielä kätensä pääni päälle. En koskaan enää sano, ettei hänellä ole tunteita."

De Caulaincourt huokasi. "Kenellä luulet olevan vaikeimman osan taistelussa, kenraalillako vaiko sotilailla?" hän kysyi. "Norbert, nämä ovat raskaita uutisia, hyvin raskaita." Sitten hetkisen äänettömyyden jälkeen hän lisäsi: "Luullakseni Louisilla ei ole omaisia kaupungissa."

"Ei. Mutta täällä on — Gabrielle." Norbertin ääni aleni hyvin matalaksi, kun hän lausui tämän nimen.

De Caulaincourt ei häntä heti ymmärtänyt, sillä eihän ollut muodollista kihlausta ollut. Mutta Norbert ymmärsi sen kyllä liiankin hyvin. Juuri tässä samassa paikassa oli Louis uskonut hänen huolekseen sen asian, mikä oli muuttanut hänen elämänsä. Hänen isänsä luki tämän hänen kasvoistaan. Se sai hänet hetkisen perästä lausumaan:

"Ah, on asioita, joissa nuoret tuntevat toisensa paremmin kuin mitä vanhat voivat!"

"Isä, teidän pitää kertoa tästä heille. Kenties herra Berthelierin, vaikkakin hän on sairas, olisi parempi tietää se ensin. Hän sen sitte kertoo Gabriellelie."

"Minusta on soveliaampaa että sinä itse veisit perille sanoman, jonka toimittamisen isä Calvin uskoi sinulle."

"Oi, mutta sitä en voi tehdä. Onhan puhe ystävästäni, Louisista, veljestäni!" Tässä aivan poika äkkiä ja omaksikin hämmästyksekseen heltyi ja itki nyyhkien ääneensä. Onneksi ei ollut ketään näkemässä tai kuulemassa. Tuomiokirkon seutu oli tyhjä, koska oli ehtoollisen aika. De Caulaincourt laski kätensä ystävällisesti poikansa olkapäälle, mutta ei koettanut pidättää omiakaan kyyneleitään. Norbert kumminkin pian hillitsi itsensä. "Meidän pitää mennä kotiin", hän sanoi. "Ja te saatte tästä kertoa Berthelierille."