"Poika voi kulkea turvallisesti, missä mies ei voisi onnistua", vastasi
Norbert liian paljo liikutettuna huomatakseen halventavaa sanaa.
"Joka tapauksessa", hän lisäsi kuten mies, joka ratkaisee ainaiseksi
riitakohdan, "isä Calvin on antanut kirjeensä vietäväkseni."
"Miten tuli hän niin tehneeksi?"
"Se oli minun onneni. Mutta oli siinä hituinen ystävyyttäkin, luulen varmaan. Herra Antoine otti puhuakseen puolestani. Vielä enemmän vaikutti se seikka, että herra Lynen lähettiläs oli lähtenyt kotiaan Berniin, ryhtyäkseen omiin asioihinsa, eikä hänen luultu palaavan. Ei ollut saatavissa ketään muutakaan, joka olisi lähtenyt mielellään."
"Panettehan henkenne vaaraan, Norbert."
Norbertia miltei hymähdytti. "Sitähän teemme joka päivä tavalla tai toisella. Nyt on vaara vaan vähäinen. Menen ensin Gexiin, missä hankin passin berniläisiltä, jotka ovat ranskalaisten ystäviä, voidakseni viedä kirjeitä St. Gallenista kotoisin olevalle herra Lynelle Lyoniin. Kun itse olen ranskalainen, onnistuu se minulle loistavasti. Ei vaarasta puhettakaan, ei lainkaan!" Hän hillitsi itseään hyvissä ajoin, ennenkun ennätti mainita suuremmista vaaroista, joihin ennen oli antautunut Gabriellen tähden.
Mutta surussaankin Gabrielle hänet ymmärsi. Hän päätti tyynesti Norbertin ajatuksen: "Se ei kai ole mitään, minkä viimeksi uskalsitte minun puolestani?"
"Sallitteko tämänkin yrityksen tapahtua teidän tähtenne Gabrielle?
Antakaa minulle lähetyksenne, kirjeenne, jos tahdotte, Louisille."
Gabrielle pudisti päätään. "En voi kirjoittaa hänelle, mutta —." Äkkiä hänen kasvonsa väri muuttui, ne hehkuivat alabasterilampun tavoin, jonka sisällä palava valkea muuttaa vaalean kalpeuden pehmeäksi, ruusuiseksi hohteeksi. "Sanokaa hänelle, että Jumala on hänen kanssaan. Ja hän puolestaan on kohtakin Jumalan luona, Hänen ilossaan ja kunniassaan."
"Saanko kertoa hänelle myös, että te pyysitte häntä pysymään lujana?" kysyi Norbert, puhuen ikänsä ja tottumuksensa paraassa valossa. Ja 'valkea, kirkkain valo' se olikin, vakava ja puhdas.
Mutta Gabrielle sanoi: "Ette! Pitäisikö minun käskeä aurinkoa pitämään kiertonsa pilvissä ja kohoamaan säännöllisesti huomenaamuna? Ei teidän edes tarvitse kertoa, että me rukoilemme hänen puolestaan, sillä hän tietää sen. Mutta te voitte kertoa hänelle — sillä seisommehan hänen hautansa partaalla — että minä rakastan, olen rakastanut ja tulen rakastamaan häntä. Sanokaa minun myös toivovan, että Jumala pian sallii minun tulla sinne missä hän on."