Mutta nähdessään kauppiaan epäröivän, kuten luonnollista olikin, koska sokeaa miestä olisi helposti voitu harhaan johtaa, Norbert tunnollisena kuten aina ymmärsi pyytämättä vetäytyä pois, sulkien oven jälkeensä.
Kului joku aika, jolla välin hän luuli kuulleensa itkun ääntä.
Viimein ovi avattiin, ja herra Lyne lausui kovaäänisesti: "Sylvester!" Harmaatukkainen palvelija ilmautui ja sai käskyn hankkia lyhdyn ja odottaa ovella herra Ambrose de Marsacia.
Kun sokea mies kulki käytävän halki herra Lynen kainalossa, hän kysyi:
"Onko oppaani täällä?"
Norbert huomasi hänen äänensä värisevän. "Täällä, herra", hän vastasi.
"Kiitän teitä", sanoi Ambrose. "Kohtaamme taas pian jälleen. Mutta nyt en voi sanoa enempää, sillä olen kuullut raskaita uutisia."
Hänen mentyään kauppias vei Norbertin matoilla varustettuun huoneeseen.
"Nyt, poikani", hän sanoi, "kuka olet ja mikä on asiasi?"
"Olen Norbert de Caulaincourt, kotoisin Genevestä. Mitä asiaani tulee, on tämä selvittävä sen." Hän otti piilostaan sisäliivinsä alta Jean Calvinin kirjeen ja antoi sen herra Lynelle.