"Ei, vaan eräältä nuorelta neidolta. He eivät olleet kihlatut, mutta —
Oi, pyydän teiltä lupaa nähdä häntä."
"En voi saada sinulle lupaa. Me toimitamme toisella tavalla asioita täällä. Mutta sinun pitää saada nähdä hänet, jos vain jotakin voin toimittaa. Päävanginvartija on erittäin hyvä ystäväni, oman etunsa vuoksi. Minä lähetän sinut hänen luo palvelijanani, ja hän kyllä pyynnöstäni järjestää lopun. Annapas kun mietin. Voisimmehan huomenna, koska on sunnuntai; mutta ei — Rondel lähtee huomenna katsomaan ystäviään ja ilman häntä olemme voimattomia. Sitten herra Ambrose parkakin pyytää samaa, ja emme voi häntä kieltää. Mutta kukaties nyt, kun tuomio jo on julistettu, isä häntä välittää, eikä minun apuni olekaan tarpeen. Ja meidän on ajateltava herra Louista yhtä paljo kuin hänen serkkuaankin." Sitten hän lisäsi aivan erilaisella äänellä: "Herra, oletteko syönyt?" (Hän sanoi "herra", sillä vieraan nimi ilmoitti, että hän oli ylhäissyntyinen ja hänen omaa yhteiskunnallista asemaansa ylempi.)
"Kyllä", sanoi Norbert, "minä asun Vihreässä louhikäärmeessä."
"Toivon, että kunnioitatte minua asumalla minun luonani. Kun Sylvester tulee takaisin, niin teidän luvallanne lähetän hänet matkalaukkuanne noutamaan."
Norbert kiitti. "Minulla on ainoastaan satulalaukku" hän sanoi.
"Ja entäs hevonen? Koska nyt on myöhä, voimme jättää sen hakemisen huomenaamuun."
Siten sai Norbert mukavan yömajan St. Gallenilaisen kauppiaan vieraanvaraisen katon alle.
"Menkää huomenaamuna", sanoi hänen isäntänsä, "katsomaan kaupunkia. Sillä nykyään ette ole muuta kuin nuori sweitsiläinen kauppa-apulainen, joka vasta on saapunut Lyoniin."
XXV LUKU.
Vankilassa.