"Nyt et voi sitä nähdä — sen pahempi. Isäsi — tunnethan hänet — kertoi minulle sitä kysyessäni polttaneensa sen erehdyksestä. Se on niin miesten huolimattomuuden tapaista! Kukatiesi hän siten hävitti jonkun sinun kauniin perintösi."
"No niin", sanoi Gabrielle tarmokkaasti, "hän on tehnyt minulle hyvän työn ja minä kiitän häntä. Savoijalaisten kanssa ei minulla ole mitään tekemistä enkä minä sitä tahdokkaan."
"Sitä et vielä tiedä. Ajattelin kaikkea tätä eilen illalla, kun herra de Caulaincourt oli illallisella kanssamme ja puhui mennäkseen Savoijaan."
"Luulin hänen ajattelevan vaan mennä maalaisten pariin", sanoi Gabrielle. "Toivon ettei hän liittyisi libertineihin. Se olisi liian vaarallista."
"Kenpä tietää vaikka hän ajattelisi yhtä vähän vaaraa kuin tuo nuori de Marsac raukka, jonka puolesta voisin itkeä", sanoi Claudine. "Lapsi, Gabrielle, mikä sinua vaivaa?" Hän näki tytön käsien vapisevan ja hänen kasvojensa vaihtavan väriä. Vaistomaisesti hän puhui hitaasti ja miellyttävästi kuten se joka pakottaa itseään johonkin tehtävään. "Herra de Marsac on hyvin ystävällinen nuorimies ja minä kunnioitan häntä hyvin suuresti ystävänä. Mutta me emme ole hänen heimoaan, eikä hänellä ole täällä ketään isää tai holhoojaa hillitsemään hänen toimiaan. Siksi meidän ei tarvitse puhua hänestä enempää. Ihmettelen miten herra de Caulaincourt ranskalaisena tuntee niin hyvin savoijalaisten kielen. Hänen pitänee huomata se sangen mukavaksi käyttää täällä, missä patois puhutaan niin yleisesti."
"Norbert kertoi minulle —"
"Puhu kovemmin, rakkaani, en voi oikein kuulla sinua. Mikä ääntäsi vaivaa? Mitä Norbert sinulle kertoi?"
"Että hänen isänsä nuoruudessaan oli ollut vankina Savoijassa", sanoi Gabrielle vaivaloisesti, painaen kasvonsa syvään työnsä yli, jota hän teki hyvin huonosti.
"Tiesin hänen pian väsyvän kirjain painamiseen ja sitomiseen, sillä semmoiset ammatit eivät sovellu herrasmiehille. Vielä enemmän hän väsyisi tyhjäntoimittamiseen. Siten paljaasta toiminnanpuutteesta hän olisi pakotettu kulkemaan ympäri maakuntaa kuten vaeltava munkki. Paitsi sitä hän on harhaoppinen, koska levittelee isä Calvinin oppia. Se on kaikki minulle vierasta. Mutta sitten — kaikki on täällä vierasta, kaikki on muuttunutta."
"Ei vierasta — ei", sopersi Gabrielle.