"Minäkö? Enkö minä rakasta häntä niin kuin ikänä lapsi on rakastanut isäänsä?"
"Ole siis hänen luonaan ja auta ja vaali häntä niin kauan kun voit. En mitenkään sano sinulle, 'Elä mene naimisiin'. Ne ovat asioita, joita me naiset emme voi järjestää oman tahtomme ja mielemme mukaan. Mutta mikä hyvänsä osasi on, elä jätä häntä hyljätyksi. Muista että hän pelasti elämäsi, ja että kaikki, mitä sinulla on, olet saanut häneltä. Mutta nyt kuulen hänen askeleensa portailta. Pane pois työsi, Gabrielle, ja mene auttamaan Margaretaa illallisen valmistamisessa."
VIII LUKU.
Uusi Geneve.
Sillä välin tuo kaupunki järven rannalla, jossa Claudine, Gabrielle ynnä muut viettivät hiljaista, tasaista elämää, oli tullut ihmeellisten tapausten näyttämöksi. Ei kaikki asukkaat kumminkaan, vaan paras osa heistä ja se osa, joka sai yhä enemmän yleistä vaikutusta, oli taipuva perustamaan sinne puhtaan jumalaisvallan, jota tarkasti hallittaisiin Jumalan lain mukaan niiden toimesta, jotka katsoivat olevansa Hänen palvelijoitaan ja lähettiläitään maan päällä. Tätä suurenmoista yritystä oli koeteltu ennenkin. Savonarola oli Florensissa opettanut muutamia vuosia selvästi ja loistavasti, vaan onnistumatta, että Kristus yksin oli sen herra ja kuningas, kunnes lapsetkin huusivat kaduilla "Viva il Re Gésu!" (Eläköön kuningas Jeesus!) Me tiedämme miten tämä päättyi — miten onnettomuuksien ja useiden erehdysten jälkeen profeetta, kuten oli odotettavissakin, kuoli kielletyn ja hyljätyn kuninkaansa puolesta. Geneven profeetan työ kesti kauemmin. Hän säästyi lopullisesta murhenäytelmästä, joka kaikesta huolimatta olisi rajattomasti korottanut hänen mainettansa. Mutta olikin useita yhteisiä, jos vastakkaisiakin, kohtia innokkaan, kiihkoisen italialaisen ja kylmän, voimakkaan ranskalaisen välillä, jonka tuli oli voimakkaampaa, koska se poltti sisällisesti.
Se seikka että ranskalaisen työ ei ainoastaan kestänyt kauvemmin, vaan tunkeutui syvemmällekin kuin toisen, johtuu epäilemättä osaksi siitä tosiasiasta, että häntä avustivat muutamat henkilöt, joissa todella oli "hengen elämä lakina", uutena elämänä, joka tarkoittaa oikeudellisuutta, voimaa ja voittoa.
Mutta myöskin ulkopuolella libertinipuoluetta, jonka kanssa meillä on vielä enemmän tekemistä, oli Genevessä aina semmoisia, jotka jäivät osattomiksi tästä salaperäisestä vaikutuksesta, kuten Ami Berthelier ja hänen sisarensa sekä nuori Norbert de Caulaincourt. Kumminkin oli useita, jotka avasivat sielunsa alttiiksi sille, kuten vanuttaja levittää vaatteensa aurinkoon valkenemaan. Norbertin isä oli yksi niistä. Hänen elämänsä siitä saakka, kun hän otti vastaan uuden uskonnon, oli ikävää. Ne tilaisuudet olivat hyvin harvoja, jolloin hän saattoi tavata Gourgollesissa jonkun matkustavan hugenottipapin, tai salapuvussa lähteä johonkin kenttäkokoukseen, tahi salaa nauttimaan pyhää ateriaa. On totta että hänellä oli aina Jumalan sana tarjona ja että henkinen elämä voidaan säilyttää hyvin korkealla menemällä suoraan lähteelle ilman mitään johtavaa virtaa tai kanavaa. Kumminkin ovat säännöllisessä kristityn elämän kulussa virrat ja kanavat Jumalan siunauksen teitä.
"Minä olen toinen mies, senjälkeen kun tulin tänne", hän sanoi ystävälleen Antoine Calvinille.
"Nyt te menette levittämään valoa", Antoine vastasi, nitoen ahkerasti veljensä uutta teosta 'Kristinuskon perusteet'.
"Olen siihen kyllä halukas, mutta minne mennä, mitä tehdä?"