"Mielelläni", huudahti Norbert innokkaasti. "Onko hänelle kirjettä?
Saanko viedä sen?"
"Ei; mutta tuo hänet tänne niin nopeasti kun voit."
Norbert kiiti Rue Cornavinille ja toimitti hengästyneenä asiansa.
"Oh, herra, joutukaa!" hän sanoi. "Isältäni on uutisia."
Kutsumus pienen neuvoston puolelta ei itse asiassa olisi hämmästyttänyt Berthelieriä, joka koko ajan kuten tiedämme odotti, että hänet julistettaisiin yhteiskunnan viholliseksi. Kutsumus Lormayeurin lähettilään tulon johdosta — mitä se mahtoikaan merkitä? Mutta oli asianlaita miten tahansa, hänen piti toimia parhaansa mukaan ja osottaa tarpeellista kunnioitusta kaupungin neuvostolle. Siksi hän pani hienosta verasta tehdyn virkaviitan päällensä, otti nahkoitetun päähineen ja ripusti sivulleen vanhanaikaisen miekan, jota hän ei koskaan ollut tilaisuudessa käyttämään.
"Minä tulen mukaan", sanoi Norbert hänelle.
Hyvin vaivaloisesti innokas poika sovellutti käyntinsä ramman miehen hitaisiin askeleihin. Hänestä aika tuntui loppumattomalta ennenkun he saapuivat saliin. Siellä hänelle sanottiin, että hän saisi mennä kotiinsa. Tätä hän ei kumminkaan tehnyt. Berthelier joudutettiin heti paikalla noiden kahdenkymmenen viiden luo.
Hän kumarsi, poisti päähineensä ja seisoi heidän edessään kunnioittaen ääneti odottaen alkua.
Siellä suuren pöydän luona, joka oli verhottu vihreällä veralla, istui neljä neuvosta ynnä muut jäsenet, jotka kaikki hän hyvin tunsi näöltä ja nimeltä. Heillä oli hatut päässä. Muuten olivat he puetut yksinkertaisiin ja kohtuullisiin, mutta hienosta kankaasta tehtyihin pukuihin. Jokaisella neuvosmiehellä oli musta virkasauvansa edessään pöydällä. He näyttivät kunniallisilta, mutta kovilta ja ankarilta, kentiesi ahdasmielisiltäkin miehiltä. Berthelierin mieleen sukelsi hänen odottaessaan ajatus, että hänen nuoruuden unelmansa oli ollut juuri tällainen. Tällaisten miesten tulisi hallita Geneveä ylpeän herttuan ja kevytmielisen ruhtinaspiispan asemasta. Hänen unelmansa oli toteutunut. Mutta oliko Geneve siltä sen parempi?
"Istukaa, herra Berthelier", sanoi ensimäinen neuvos, kääntyen hänen puoleensa näillä harvinaisen kohteliailla sanoilla.