Ovella Norbert juoksi hänen luokseen vaatien uutisia.
"Isäsi on pelastettu", sanoi Berthelier.
"Mutta miten — miten? Kertokaa minulle kaikki!" huusi Norbert. "Onko se tapahtunut lunnaitten avulla?"
"Kyllä, kalliilla lunnaalla."
"Kuinka paljo?"
"Elä kysy minulta enempää. Pyydän vielä, että annat minun mennä kotiin yksin."
Hän viittasi pojan pois, joka olisi tahtonut ojentaa hänelle käsivartensa ja joka nyt jäi seisomaan paikalleen, mieli täynnä iloa ja kauhistusta, vanhuksen raskaasti ja vaivaloisesti kompuroidessa katua alaspäin.
XI LUKU.
Onko missään apua?
Se mulle raudanlujan tahdon tuo
Poveeni aina,
Ja tähdet kirkkaat, kiihkottomat luo —
Tuo taivaan laina.