Vasta monien tuntien kuluttua hän nousi palatakseen kaupunkiin. Hänen aistinsa tajusivat hyvin vähän ulkomaailmasta. Hän loi vakavan katseen tuohon juhlalliseen näkyyn, johon hänen silmänsä olivat kiintyneet ensi kertaa astuessaan Geneven maalle — se oli Mont Blanc koko mahtavassa loistossaan. Silloin oli hän kutsunut sitä suureksi, valkeaksi valtaistuimeksi. Oliko hän ehkä kohta seisova vielä suuremman valtaistuimen edessä?
Hän kääntyi pois ja huomasi äkkiä likellä polkua pienen lammikon. Hän läheni sitä ja katsoi pitkään, vakavasti sen syvyyksiin. Ohikulkija olisi voinut luulla hänen ihailevan omaa, selvästi heijastuvaa kuvaansa sen pinnassa.
Sitten hän kiiruhti likimmälle portille. Hänen piti kulkea kaupungin läpi saapuakseen Rue Cornavinille. Oli jo kohta puolipäivän hetki, eikä hän ollut maistanut ruokaa sittekun edellisenä iltana. Niinpä hän tuntien olevansa hyvin nälkäinen kääntyi ohikulkiessaan erääseen Geneven kuuluisista leipurimyymälöistä ja, kuten poikien on tapana, söi siellä vahvasti höystettyä leipää ja juustokakkua.
Tämä oli Pont Batilla, jonka myymälät olivat erinomaisia. Senjälkeen hän kääntyi sivuun Rue du Templelle ja etsi erään herra Sangsouen apteekin.
"En rohkene mennä neuvos Aubertin luo", hän sanoi itsekseen, "se olisi liian vaarallista."
"Oh, tekö se olette, herra Norbert de Caulaincourt?" sanoi rohtojen myöjä, joka tunsi hänet ulkonäöltä. "Oletteko kuulleet ystävänne Berthelierien pulasta? Tuskinpa sitä voi ollenkaan kutsua pulaksi. Ihmeellisiä uutisia kumminkin. Tytön typykkä, joka kasvaa keskessämme, jota ei pidetä paljo minään, sattuukin olemaan savoijalainen aatelisnainen Lormayeurin ylhäistä sukua."
"Niin", sanoi Norbert surullisesti, "minä tiedän sen."
"Tiedättekö myös että neiti Claudine Berthelier on vuoteen omana. Se tosin ei ole minun asiani, koska neuvos Aubert palvelee hänen veljeään, joka ei ole tavallisesti kovin mieltynyt neuvoksiin. Kaikki mitä toivon on että hän antaisi naisraukalle paljo kuumetta-ehkäiseviä lääkkeitä. On olemassa ruohoa, jota kerätään täysikuun aikana. — Mutta pyydän anteeksi, nuori herra, että puhun teille lääketaidon salaisuuksista, joita luonnollisesti ette voi ymmärtää. Mitä suvaitsette minulta?"
"Jos olette niin hyvä, herra apteekkari, niin annatte minulle hyvän ja voimakkaan unettavan annoksen."
"Kenelle, pyydän kysyä? Miehelle, naiselle vaiko lapselle?"