"Kenelle muulle kuin minulle itselleni?"
"Ah, nyt te laskette leikkiä. Mitä voimakas, terve nuorukainen tekee unettavalla annoksella?"
"Sepä on kaikki mitä te tiedätte. Olenhan kärsinyt koko tämän viikon tuskia huonosta takahampaasta."
"Antakaas niin otan sen pois. Se kestää ainoastaan minuutin ja palkkani on vaan yksi groat." Hän kääntyi ottaakseen hirveät aseensa, joiden kanssa Norbertilla oli ennestään ikävä tuttavuus.
"Ei toki", hän vastasi innokkaasti, peräytyen melkein ulos pienestä puodista. Sitten hän sanoi astuen askeleen takaisin: "Tahdotteko siis antaa minulle, herra Sangsoue, tuon annoksen, vaan pitääkö minun mennä herra Aubertin luo sitä noutamaan? Tai ehkä paremmin juutalaisen Salomonin luo Molardin varrella, joka antaisi sen huokeammalla?"
Herra Sangsoue vihasi juutalaista Salomonia kuten myrkkyä, jota syytti hänen myövän kunniallisille kristityille. Siksi hän kiiruhti ottamaan korkeimmalta hyllyltä erään pullon.
"No hyvä, herra Norbert, koska teissä ei näytä olevan tarpeeksi miestä pääsemään kerrallaan eroon vihollisestanne, niin tässä on teille jotakin mikä vaivuttaa teidät uneen ainakin kahdeksitoista tunniksi. Oletteko tuonut pullon mukananne? Ettekö? Sitten minun pitää lainata se teille. Muistakaa tuoda takaisin."
"Sen tuon kiitoksen kanssa teille takasin. Mitä olen velkaa?"
"Oh, hiukan vaan, puolitusinaa denierejä. Teille olisi kumminkin ollut parempi antaa groat ja heittää hammas tänne."
"En piittaa maksusta, vaan tuskasta", sanoi Norbert.