— Mikä se Nesíp Aga on?
— Eräs noiden Aasialaisten päälliköitä, jotka ovat sortaneet meitä.
— Ja itse hän ei asu täällä?
— Huomenna häntä odotetaan.
— Onko hänellä kristityitäkin naisia haaremissaan?
— Ainoastaan Kalánin tytär.
— Ja kuinkas Kalánin on käynyt?
— Turkkilaiset hänen tappoivat.
Muistin Déspinan murhetta kun kuljimme kirkolle vanhempaimme perässä. — "He tappavat isäni!" Hänen aavistuksensa ei siis ollut väärä, hänen isänsä oli saanut surmansa Turkkilaisilta. Ja minun isäni lepäsi haudassa Spetsan autiolla rannalla!
Läksimme majasta ja astuimme ääneti puutarhan perälle, tunnetun omenapuun alle. Osotin ukolle paikan, jonka vielä hyvin muistin. Olinpa vielä näkevinäni, kuinka isäni kaivoi kuoppaa, jonka partaalla molemmat säkit olivat. Puutarhuri iski maata kuokallaan ja koleasti maa kumahti joka iskulta.