Minä. Mutta entäpä jos en kovinkaan huoli panna hänen kasvatusohjelmaansa ainetta, joka vaatii niin pitkällistä työtä, ja josta on niin vähän hyötyä.
Hän. No mitäs sitten aiotte antaa hänen oppia, jos saan kysyä?
Minä. Käyttämään järkeänsä oikein, jos mahdollista; harvinainen kyky miehillä ja vielä harvinaisempi naisilla.
Hän. Äh! Antakaa te hänen olla millainen hupakko tahansa, kunhan hän vain on sievä, hauska ja keimeä.
Minä. Koska luonto on kohdellut häntä niin tylysti, että antoi hänelle hentoisen ruumiin ja herkkätunteisen sielun, ja jätti hänet alttiiksi samoille elämän kärsimyksille kuin jos hänellä olisi vankka ruumis ja vaskinen sydän, niin opetan hänet, jos voin, kestämään ne rohkeasti.
Hän. Äh! Antakaa te hänen itkeä, veikistellä, olla äreähermoinen niinkuin muutkin, kunhan hän vain on sievä, hauska ja keimeä. Mitä? Eikö tanssinopetusta?
Minä. Sen verran vain, että oppii tekemään kumarruksen, saapi säädyllisen ryhdin, osaa esiintyä miellyttävästi ja kävellä kunnollisesti.
Hän. Eikö laulunopetusta?
Minä. Sen verran vain, että oppii hyvin ääntämään.
Hän. Eikö musiikinopetusta?