— Mitä ihmettä tämä on? — sanoi hän — tässä on kirje pastori O:lta. Tyttäreni tahtoo vuokrata tuvan, sanoo hän; mitä kummaa sinä nyt olet keksinyt?
Kavahdin pystyyn. — Voi, onko se vihdoinkin tullut? Nyt saat kuulla, isä —
Ja minä kerroin vinhaa vauhtia, miten kauheasti me olimme iloinneet siitä, että saisimme koko kesäajan pitää talouttamme yksinäisessä tuvassa — kerroin Aaste-tuvasta, joka oli niin viehättävä, ja papintyttärestä, joka oli sitä niin ylistänyt —
— Hullutuksia, — sanoi isä ja katsoi äitiin.
— Niin, en tiedä, — alkoi äiti.
— Äiti hyvä, — huusin minä, sillä huomasin heti, että äitiin oli helpompi vaikuttaa.
— Kuulkaamme mitä pastori sanoo, — esitti äiti.
No niin. Aaste-tupa oli saatavissa. Se kuului Opstadiin, pappi oli kirjoittanut Opstadin isännälle, ja hän oli vastannut, että he saivat, jos olivat siivoa väkeä, huoleti asua ilmaiseksi hänen pikku mökissään.
— Ilmaiseksi. Kuule nyt, isä — kuule, äiti — ja siellä ylhäällä taitaa olla aivan ihmeellistä —
— Niin, se on varmastikin viehättävä huvila, — sanoi isä kuivasti.