Vihdoinkin he ymmärsivät. Saatoimme nähdä, että he harkitsivat keskenään, tulisivatko he.
Ajatelkaapa, tuossa he tulivat! Tulivat kahlaten maihin, kädessä suuret keksinsä ja kirveensä. Jim säteili, hän meni vastaan samppanja ja lasit kädessään.
— Minä olla englantilainen, ei puhu hyvin norja — mutta minä ihaile teitä — tahtoko tehdä minulle se ilo juoda samppanja?
Joka mies otti lakin päästään seisoessaan likomärissä sarkahousuissaan: — Maljanne — sanoivat he hyvin vakavina ja joivat lasit pohjaan — kiitos, se oli hyvää —
Jim kaasi toiset lasit. — Maljanne, — sanoivat he yhtä vakavina, ja lasit tyhjennettiin pohjaan asti.
— Eikö työnne ole vaarallista? — sanoin minä.
— No ei, ei, kun on varovainen, — vastasi se, jolla oli punaisenruskea paita.
— Mutta eikö siellä ole kylmä?
— Tiedät, että on kylmä —
— Entä jos menisitte kosken mukana —