Ajatelkaapa, Finnin olin melkein unohtanut; hänessä nyt sitäpaitsi ei ollut mitään odottamista — minun mielestäni.
Matti oli mennyt postia noutamaan eikä tuntunut tulevan koskaan takaisin. Olen tosin unohtanut kertoa, että Mari on lähetetty pois jo kauhean kauan sitten; on jo varmaankin kulunut viikko siitä, kun Matti meni hänen kanssaan Opstadiin kysymään, saiko tyttö olla siellä sen ajan kun hän oli meidän palveluksessamme.
Päivä kulki kuin ryömien eteenpäin.
— Onko teillä halua vielä olla täällä? — sanoin minä äkkiä.
— Minä olen väsynyt täälläoloon, — sanoi Susanna.
— En tiedä, mutta minusta on kuin olisin täällä lähempänä Jimiä, — sanoi Dorthe.
Päätimme panna varhain nukkumaan, sillä meillä ei todellakaan ollut mitään tekemistä. Postissahan ei myöskään tullut niin mitään hauskaa — ihmiset unohtivat nyt meidät kokonaan.
Olimme juuri lukinneet oven ja alkaneet riisuutua.
— Ts, — sanoin minä, — joku on ulkona —
Kuuntelimme suut auki. Joku sipsutti heinikossa.